Olipa kerran köyhä leskinainen nimeltä Kala-Mai. Hän asui Tallinnan rannikolla yhdessä poikansa Toomaksen kanssa.

Mai myi kaupunkilaisille kalaa ja suuntasi kulkunsa kaupungin porteille jo aamunkoitteessa. Kun aurinko nousi, portit avattiin ja laskusillat laskettiin. Vartiosotilaat tunsivat Kala-Main ja hänen poikansa hyvin, ja usein kävikin niin, että Main kiiruhtaessa töihin jäi Toomas vartiotorniin viettämään aikaa sotilaiden kanssa.

Toomaksella oli siellä aina hauskaa. Hän ihaili sotilaiden aseita, mutta oli vielä liian pieni nostaakseen keihästä tai ampuakseen nuolta. Sotilaat sanoivat: ”Me teemme sinulle oman jousen ja keihään. Ne ovat sopivan kokoiset pienelle miehelle.”

* * *

Kun Toomas täytti kuusitoista, hän jo tunsi kaupungin ja oli käynyt siellä monesti myymässä kalaa. Näillä retkillä vanha munkki oli opettanut hänet lukemaan ja laskemaan. Toomas ei silti ollut unohtanut jousiammuntaa, vaan harjoitteli usein kaupunginmuurin katveessa yhdessä vartiosotilaiden kanssa. Nämä opettivat hänet myös käyttämään miekkaa ja suojautumaan keihään iskuilta.

Noihin aikoihin Tallinnassa järjestettiin joka kevät ampumakilpailu. Ruusutarhassa asetettiin pitkän kepin nokkaan puinen lintu, jota kutsuttiin papukaijaksi. Se, jonka nuoli pudotti papukaijan maahan, sai ampujamestarin tittelin koko vuodeksi.

Toomas odotti ruusutarhassa juhlakulkueen saapumista. Monesti oli tapahtunut niin, että joku uskalikko oli yrittänyt ampua papukaijan alas ennen kilpailun alkua. Kukaan ei ollut siinä kuitenkaan vielä onnistunut. Vaikka väkijoukossa Toomasta pidettiin vielä pikku poikana, hänen onnistui osua lintuun ja pudottaa se maahan.

Uutiset taitavasta ampujasta levisivät kulovalkean tavoin ja pian Toomaksen nimi oli kaikkien kaupunkilaisten huulilla. Vartiosotilaiden päällikkö pyysi Toomasta liittymään joukkoihinsa, ja nuorukainen suostui.

* * *

Toomaksesta tuli urhea ja vastuuntuntoinen sotilas. Kun hänen aikansa lopulta koitti, halusivat kaupunkilaiset kunnioittaa urhean vartijansa muistoa ja alkoivat kutsua raatihuoneen katolla olevaa tuuliviiriä Vana Toomakseksi.

Ja niin Toomas vielä tänäkin päivänä vartioi Tallinnaa raatihuoneen tornin huipulta.